Päivänpirtti

Kashmir

tilastohevosruuna (eest x tori), ruunikko 144cm

syntynyt 04.08.2013, nyt 7-vuotias, kasvattaja Mari Koskela (evm)

yleispainoitteinen, tasoilla Vaativa B / 90cm

omistaja Päivänpirtti (VRL-14618)

otan kokeneen ja huumorintajuisen vuokraajan

tykkään keppostelusta

en pidä paikoillaan seisoskelusta

taitavin olen viattomalta näyttämisessä

Kashmir, tutuille Kassu on reipas ja veikeä poniruuna. Kassun kanssa ei todennäköisesti kovin äkkiä tule tylsiä hetkiä, sillä ainakin toisinaan ruuna muistuttaa luonteeltaan enemmän leikkistä varsaa kuin taitavaa kilpaponia.

Hoidettaessa Kassu on kiltti. Se ei pure tai potki, mutta saattaa erityisesti karsinassa säätää omiaan. Toisinaan harjapakit kaatuilevat, loimet tippuvat telineiltään ja solmut aukeilevat. Jos osoitat syyttävän sormesi Kassuun, se todennäköisesti katsoo sinua viattomasti kuin enkeli. Vaikka Kassu avaisikin narunsa ja lähtisi karkuun, on se todennäköisesti vain tutkimassa lähiympäristöä. Onneksi ruuna kuitenkin antaa aina helposti kiinni ja käyttäytyy muutenkin asiallisesti talutettaessa.
Varustaessa Kassu saattaa hiukan liikuskella, mutta ei silti tee mitään tuhmaa. Satulavyö on kuitenkin aiheellista tarkistaa useaan otteeseen, koska ruunalla on pahana tapana pullistella.

Ratsuna Kassu on energinen ja innokas. Se kulkee kokemattomalla reippaasti, mutta kiltisti. Toisaalta, kun vaatii enemmän, osaa ruuna olla jopa hieman tuittupäinen. Kassu suorittaa pyydetyt tehtävät aina reippaasti ja kulkee helposti oikeinpäin, mutta toisinaan ruuna kuumuaa vaativammassa sileällä työskentelyssä. Tämän seurauksena ruuna voi heitellä peräänsä ja yrittää hieman kiihdytellä, mutta tahallaan se ei ketään tiputa. Parhaimmillaan Kassu menee vaativammatkin koulukiemurat lähes ajatuksen voimin.
Esteillä ruunasta löytyy uusia vaihteita. Sen vauhti voi arkaa ratsastajaa kammottaa ja aina jarrutkaan eivät ole parhaimmassa kunnossa. Yleensä ruuna kuitenkin kuuntelee ratsastajaansa, vaikka vauhdilla se silti menee. Kassu kääntyy näppärästi ja hyppää hyviltä paikoilta. Silti ratsastajan tuki on erityisen tärkeää vauhdin säätelyssä - muuten ruuna voi tulla esteelle liian kovaa ja kieltää. Toisina päivinä Kassu voi innostua pukkirodeoon, mutta se on vain niin innoissaan.
Maastossa Kassu on rohkea ja utelias, mutta toisinaan se voi olla hiukan liiankin vireä. Koskaan ruuna ei ole ratsastajaansa kiikuttanut pitkää matkaa, mutta hetkellisesti jarrut voivat kadota. Ja peltolaukat aiheuttavat usein jos jonkinlaisia ilonhypähdyksiä ruunassa.

Kokonaisuudessaan helposti käsiteltävä, mutta ponimaisen vekkuli ruuna, jolta löytyy myös taitoa.

suvusta

i. Let Me Die evm eest 146cm

ii. Roomeo II evm eest 145cm x ie. Amelie evm eest 144cm

e. Bella Donna evm tori 161cm

ei. Last Pirate evm tori 159cm x ee. Yasmin evm tori 160cm

isä Let Me Die tuotiin Suomeen joskus 2000-luvun alussa täydentämään pääkaupunkiseudulla sijaitsevan ratsastuskoulun osaavampaa hevoskattausta. Dimokseksi kutsuttu eestinhevonen pidettiin orina sen suht helpon mutta eloisan luonteen että hyvien ratsastusominaisuuksien takia, vaikka se vanhoilla päivillä ruunattiinkin. Voikko Dimos kisasi lähinnä aluetasolla, ja muutamana vuonna vakiratsastajansa kanssa jopa kansallisella, niin esteiden että kouluratsastuksen puolella, kunnes iän tuoman rasitteen vuoksi se jätettiin lähinnä kevyeen opetuskäyttöön. Dimosta käytettiin lopulta kahdesti jalostukseen, kerran omistajansa omalle tammalle ja kerran yksityiselle tammanomistajalle, ja sen molemmat varsat syntyivät oreina, ja ne ruunattiin myöhemmin. Voikko eestiläinen lopetettiin vuonna 2016 jalkojen irtopalojen vuoksi.

emä Bella Donna on edelleen kahdenkympin parempaa puolta porskuttava iso ja tumma ruunikkotamma, joka lähinnä on toiminut omistajansa ilona puskatason tätinkuljettimena. Tamma kisasi aikoinaan aluekisoissa asti koulua sekä tallien välisesti myös pienluokkien esteitä, kunnes sen omistaja päätti lopettaa varsinaisen aktiiviratsastuksen. Lämpimän ja rauhallisen luonteensa vuoksi ruunikko vietiin läpi terapiaratsukoulutuksen, ja Donna toimii edelleen terapiaratsuna, toki iän sallimissa rajoitteissa. Donna varsoitettiin kerran omistajansa haaveillessa toritammalleen jatkajaa, mutta päätyi lopulta myymään varsan nuorena ruunana.

maineesta

kouluratsastus

00 sijaa, joista 00 voittoja

00.00.00 kutsu / taso / sija

esteratsastus

00 sijaa, joista 00 voittoja

00.00.00 kutsu / taso / sija

Kassulla voi kisata koulu- ja esteratsastuksessa (mukaanluettuna tarinakisat) tasoilla Helppo A - Vaativa B & sekä 90cm.

Kassulla tullaan kisaamaan 40 sijaa omistajan toimesta.

päiväkija

Lue omistajan päiväkirjaa täältä.

02.03.2020 päiväkirjamerkintä © Bella

Avasin varovasti trailerin lastaussillan ja sen jälkeen pujahdin etuoven kautta irrottamaan Kashmiria. Ruuna katseli minua rauhallisena ja sen korvat kääntyilivät kuuntelemaan uuden paikan ääniä. Varovasti lähdin peruuttamaan ruunaa pois trailerista ja se totteli mukisematta, suoriutuen tehtävästä rauhassa. Taputin ruunaa tyytyväisenä kaulalle: "Hieno poika!"
Lähdin taluttamaan sitä talliin, jossa laitoin sen käytävälle kiinni. Riisuin ruunalta kuljetussuojat ja otin villaisen loimen pois. Tilalle laitoin kevyen ulkoloimen - ruuna saisi mennä heti tarhaan. Kassu katseli uteliaasti ympärilleen ja päätin taluttaa sen tallin läpi - pitihän toisen nähdä uusi kotinsa!

Irrotin riimunnarunlukon riimusta ja suljin Kassun tarhaansa. Ruuna pörhisteli hetken paikallaan, heitti pukit ja juoksi hirnuen viereisen tarhan aidalle. Medde katseli isompaa ponia erittäin happamana ja en voinut estää naurahdustani. Huomattuaan, että Medde oli vain kärttyinen, ryntäsi Kassu villisti pukitellen toiselle puolelle tarhaansa. Hymy hiipi huulilleni, kun katselin sen riemua. Poni oli vielä nuori, mutta siitä voisi tulla vaikka mitä!

Tänään saavuin ensimmäistä kertaa Virvatulen ponitilalle valmentamaan Bellaa ja hänen poniaan Kassua. Masentavan harmaata ja sateista säätä sekä liian aikaista aamuherätystä käytin ovelasti tekosyynä siihen, etten jättänyt autoani parkkipaikalle, vaan ajoin sen suuren tallirakennuksen ohi kohti sen takana pilkottavaa maneesia. En ollut osannut varautua sateiseen säähän sadetakilla, enkä todellakaan aikonut kävellä sateessa yhtään pidempää matkaa kuin oli välttämätöntä. Maneesissa Bellan ratsu Kassu oli selvästi huomannut tuloni ja se tuijotti avonaiselta ovelta silminnähden järkyttyneenä oven edustalle parkkeerattua autoani. Kipitin maneesiin sateensuojaan niin nopeasti kuin suinkin pääsin. Bella kertoi ponin olevan hänelle vielä uusi tuttavuus ja yhteistä matkaa ruunan kanssa oli ehditty taittaa vasta muutama viikko. Tämä olikin ratsukon ensimmäinen yhteinen kouluvalmennus.

Mitään erityisiä toiveita Bellalla ei valmennuksen suhteen ollut, joten pääsimme toteuttamaan jo matkalla suunnittelemiani tehtäviä. Pyysin ratsukkoa aloittamaan työskentelyn kävelemällä reilusti muutaman metrin verran kaviouran sisäpuolella. Lyhyet sivut jäivät nyt todella lyhyiksi, mutta siitä huolimatta ensimmäinen tärkeä tehtävä tapahtui juuri siellä. Kulman jälkeen Bellan tehtäväksi tuli ratsastaa huolellinen suoristus ja pysähdys lyhyen sivun keskipisteeseen, jonka onnistuttua oli tarkoitus siirtyä takaisin käyntiin.
"Oliko tuo kulma?" kysyin Bellalta ensimmäisen käännöksen jälkeen. "Tule uudestaan! Pidä ulko-ohja tuntumalla ja käännä se sillä ulkojalalla sisäpohkeen ympäri. Sulla on ratti jaloissa, ei siellä sisäohjassa."
Seuraava käännös oli heti paljon parempi, kun Bella keskittyi kääntämään hevosen pohjeavuilla, eikä vain kääntänyt ruunansa kaulaa linkkuun ja toivonut, että koko poni kääntyisi mukana. Suoristuskin sujui kohtalaisesti, samoin pysähdys.
"Ihan hyvä, siirry takaisin käyntiin. Keskity seuraavassa pysähdyksessä vielä tarkemmin siirtymisen valmisteluun", ohjeistin. Seuraavalla lyhyellä sivulla koko paketti alkoikin olla hyvin kasassa, kun sekä kulman ratsastus, suoristus, että pysähdys sujuivat kuin suoraan oppikirjasta. Seuraavaksi tehtävään liitettiin lisää osia. Nyt pitkille sivuille tuli ratsastaa puoli pitkää sivua asettaen reilusti ulospäin, kunnes juuri ennen keskipistettä piti suoristaa ja jatkaa loppu pitkä sivu asettaen sisäänpäin, suoristaen tietysti loppuun. Ensimmäinen asetus ulospäin oli varsin mainio, suoristuksen jälkeinenkin asetus oikein kohtalainen. Jostain syystä suoristus juuri ennen kulmaa unohtui, josta Bella saikin palautetta. Uran sisäpuolella ratsastamisesa oli monia haasteita ja yksi niistä, tehtävien nopeampi eteneminen, tuotti ratsastajalle selkeästi haasteita. Kassu puolestaan vaikutti suorittavan asit juuri kuten Bella pyysi, joten ratsastajan oli erityisesti kiinnitettävä huomiota omaan ratsastukseensa ja sen täsmällisyyteen.

Muutaman mallikkaan kierroksen jälkeen kaikki alkoi näyttää hyvältä, ja seuraavaksi jatkoimme samaa tehtävää kevyessä ravissa, tosin vaihdoimme pysähdyksen kolmen askeleen käyntipätkään. Kassu vaikutti energiseltä, eikä sitä ainakaan tarvinnut pyytää eteenpäin, päinvastoin Bella joutui hidastamaan ponin tahtia, ettei se juossut liian kovaa.
"Vähemmän kättä! Hidasta sen tahtia hidastamalla omaa kevennystä. Noin, hyvä. Huomasitko eron?"
Bella nyökkäsi ja jatkoi tehtävää keventäen nyt huomattavasti rauhallisemmassa tahdissa, jolloin myös ponin liike muuttui rauhallisemmaksi. "Vaikka sulla on ne ohjat käsissä, niin käytä niitä vaan hienosäätöön. Kaikkien apujen pitäis lähteä sun istunnasta ja jaloista", jatkoin neuvomista ja pyysin vielä korjaamaan ryhtiä aavistuksen suoremmaksi. Ravissa taivuttelu sujui jo yhtä hyvin kuin käynnissä ja siirtymisetkin olivat siistejä, vaikka käyntiaskelten määrä olikin usein ehkä lähempänä viittä kuin kolmea. Tärkeintä olikin se, että Bella valmisteli siirtymiset huolella, eikä vielä tässä vaiheessa lähtenyt ratsastamaan liian tarkasti vaadittua askelmäärää.

Lyhyen hengähdystauon jälkeen pyysin Bellaa keräämään ohjat takaisin tuntumalle ja siirtymään keskiympyrälle harjoitusraviin. Jaoin ympyrän neljään osaan ja nostin kartiot ympyrän uran viereen tasaisesti neljään pisteeseen. Halusin Bellan ratsastavan ympyrällä aina yhden neljänneksen keskiravia, seuravaan neljänneksen kootummassa ja pienemmässä ravissa, sitten seuraavalle neljännekselle takaisin isoon keskiraviin ja niin edelleen. Yksinkertaiselta kuulostava tehtävä ei ollutkaan lopulta niin yksinkertainen, kun ensimmäisen kootumman pätkän jälkeen Kassu päätti tehtävän olevan sen mielestä liian vaativa, ja Bellan pyytäessä sitä keskiraviin poni päättikin ampaista pukkilaukalle. Bella sai kuitenkin ratsunsa nopeasti takaisin hallintaan ja pääsimme jatkamaan tehtävää. Pyysin Bellaa siirtämään Kassun seuraavalla kerralla keskiraviin pelkästään hieman ohjastuntumaa hellittämällä, ettei se lähtisi ylireagoimaan pohjeapuihin. Tämä onnistuikin ja siirtyminen seuraavaan keskiraviin oli hallittu ja tahdikas. Seuraavan ravikokoamisen jälkeen pyysin siirtymään ympyrällä harjoituslaukkaan. Kassun energiavarastot tuntuivat olevan loputtomat, sillä vielä tässä vaiheessa tuntia se jaksoi kiihdyttää vauhtiaan kuin kysyen, voitaisiinko mennä kuitenkin vähän kovempaa. Bella ei antanut ponilleen lupaa reippaampaan vauhtiin, vaan hän tiivisti istuntaansa hieman saaden ruunan takaisin rauhallisempaan laukkaan. Laukassa tehtävänä oli ratsastaa käyntisiirtyminen puolikkaan ympyrän välein.
Ensimmäisen käyntisiirtymän Bella ratsasti taas liikaa ohjalla. Tiedusteltuani, mihin se taitava istunnalla ratsastaminen oli unohtunut, muisti Bella seuraavalla kerralla ratsastaa siirtymän istunnalla. Ratsastaja näytti olevan jo aika poikki, mutta siitä huolimatta sai ratsastettua todella siistit käyntisiirtymät.
"Hienoa, kehu sitä! Siirrä nyt raviin loppuverryttelyjä varten", sanoin. Bella teki saman tien työtä käskettyä ja lähes tunnin vatsalihastreenin aiheuttama tuskainen ilme vaihtui oitis helpottuneeseen ilmeeseen.

Sekä Bella että Kassu olivat suoriutuneet valmennuksesta kerrassaan mallikkaasti. Annoin Bellalle kuitenkin kotitehtäväksi paljon kulmien ja siirtymisten ratsastamista. Ratsastaja suoritti ne upeasti, kunhan vain muisti keskittyä ratsastamaan ne enemmän istunnalla kuin ohjalla. Kiitin Bellaa valmennuksesta ja aloin tekemään lähtöä. Maneesin oven avatessani ilokseni myös huomasin, että kurja vesisade oli lakannut ja pilvien takaa pilkisti auringonsäteitä.
"Hei, te taidatte päästä vielä maastoon loppukäynneille! Täällä paistaa aurinko!" hihkaisin Bellalle, ennen kuin istahdin autooni ja lähdin kotimatkalle.

Tänään estevalmennukseeni saapui Bella ruunansa Kassun kanssa. Tunnin aiheena oli rytmin hakeminen joten aloitimme verryttelyt erilaisilla siirtymisillä ravissa, käynnissä ja pysähdyksissä. Jo verryttelyissä Kassu eteni reippaasti hyvällä temmolla ja sillä oli selvästi intoa työskentelyyn. Siirtymisten jälkeen pyysin ratsukon isolle pääty-ympyrälle tekemään taivutuksia sisälle sekä ulos ja kun tämä alkoi olemaan hanskassa niin lisäsimme hyvin pientä väistöä niin, että ratsastaja pyysi kevyin avuin Kassua siirtämään takaosaansa ympyrän sisä- tai ulkopuolelle. Tässä vaiheessa Kassulla tuppasi ajoittain olemaan isompaa vaihdetta silmässä ja se yritti muutamaan otteeseen kiihdytellä, mutta Bella sai joka kerta hienosti palautettua ruunan takaisin avuille. Seuraavaksi siirryimme keskiympyrälle, johon olin asettanut tasaisin välein yhteensä neljä kavalettia. Kavaletit herättivät Kassussa suuresti mielenkiintoa ja se oli innoissaan laukkaamassa niitä kohti, vähän askelista viis veisaten, joten ymmärsin mitä Bella oli tarkoittanut pyytäessään valmennusta rytmittämiseen. Otimme harjoituksen rauhallisesti ja ratsastaja auttoi napakoilla avuilla Kassua tasaiseen laukkaan ilman kiirettä. Alkuun jokaisen kavaletin ylityksen jälkeen ruuna oli taas menossa omaan tahtiin, mutta ratsastaja pystyi hyvin ennakoimaan ja sai pian estettyä nämä yritykset kokonaan. Pian harjoitus lähti onnistumaan molempiin suuntiin niin kuin oli tarkoituskin eli Kassu piti askelluksensa tasaisena eikä askelpituus vaihtunut. Tällöin ratsukko liikkui sulavasti kavalettien yli. Seuraavaksi päästin ratsukon liikkumaan ravissa koko kentälle, mutta ohjeistin Bellaa pitämään saman tuntuman Kassuun, emme anna sille tilaisuutta luistaa hommista kun on päästy näin hienosti vauhtiin. Kasasin muutaman pienen esteen radan kentälle ja pyysin ratsukon ratsastamaan sitä. Ensimmäisessä laukannostossa Kassu yritti lähteä etenemään omalla vauhdikkaalla tahdilla ja vastusteli pidätettä joten pyynnöstäni Bella käänsikin ruunan pienelle ympyrälle estettä lähestymisen sijaan. Ympyrällä ratsukko nosti uudestaan laukan ja nyt Kassu kuunteli pidätettä. Laskin ääneen ruunan askelia esteiden väleillä ja kerroin ratsastajalle, että tarkoituksena oli saada jokaiseen väliin neljä laukka-askelta. Nyt Kassun tahti oli hyvä, mutta se tarvitsi vielä tukea askelpituuden hakemisen kanssa. Pienillä pidättävillä avuilla asiaan saatiin korjausta ja pian rata onnistui erinomaisesti. Muutaman erittäin hyvän kierroksen jälkeen päästin ratsukon aloittamaan loppuverryttelyt.

- Älä anna sen juosta sieltä alta pois, käskin Bellaa kun Kassu yritti jo alkulämmittelyn aikana mennä omanmielensä mukaan. Kehotin Bellaa tekemään useita puolipidätteitä mutta pitämään pohkeet lähellä, että Kassu ymmärtää kuitenkin pitää saman tempon. Ratsastuksen aiheena tänään olivat siirtymiset. Vaikka ruuna liikkui reippaasti niin, silti siitä näki, ettei se ollut ihan kuskinsa parhaimmassa hallinnassa.

- Hyvä, nyt se kulkee paljon paremmin kuulolla. Tunnetko itse kuinka se myötää paremmin niskastaan ja takajalat polkee paremmin alle? Seuraavaksi sitten jokaisen sivun keskelle iso voltti ravissa mutta kulmat käynnissä. Muista valmistella siirtymiset hyvin, ohjeistin. Bella siirsi ruunikon hyvätempoiseen raviin ja sai Kassun ratsastettua hyvin läpi voltin. Käyntiin siirtyminen olikin sitten vähän hätäinen kun taas kulma meni hyvin. Muutamien kertojen jälkeen koko kierros sujui hyvin, joten siirryttiin tekemään sama harjoitus mutta laukka-ravi siirtymisillä.

- Pitkällä sivulla muista ne puolipidätteet, ettei se kerää kierroksia. Voltissa muista ratsastaa loppuun asti pyöreästi, kehotin naista. Ratsukko liikkui reippaasti ja ainakin toistaiseksi Kassu oli hyvässä muodossa kuunteli saamiaan apuja. Muutaman laukkanoston kanssa oli hankaluuksia mutta muutoin homma sujui näppärästi. Tunnin loppu puolella tehtiin vielä kapteeni käskee - tyylillä siirtymisiä niin askellajien välillä kuin kuin sisälläkin. Toisinaan askellajia vaihdettiin sivun mitan jälkeen, kun toisinaan vain muutamassa askeleessa. Tässä harjoituksessa ruunan kärsimättömyys nosti päätään, sillä muutaman askeleen välein tehtävät vaihdot eivät sitä miellyttäneet. Bella sai kuitenkin ruunan pidettyä hyvin avuilla vaikka Kassu yrittikin vähän kiihdytellä tai vähän pukittaakin.

- Hyvä, eiköhän tää riitä tällä erää. Ota pari kierrosta ravia puoli pitkin ohjin ja annan sen rentouttaa kaula ja selkä. Sen jälkeen sitten vielä rauhallinen loppu käynti, kehotin naista.